Konsertissa esiintyi neljä Sibelius-opiston orkesteria. Konsertista kirjoittamani juttu julkaistiin tänään Janakkalan Sanomissa. Tässä se laajemminkin luettavaksi, sillä itse asiassa orkesterien soittajista vain kaksi oli janakkalalaisia ja paikallislehtemme tuskin tavoittaa naapurikuntalaisia Hämeenlinnassa.
Kylläpä olikin Nuorta
energiaa!
Musiikin tukiyhdistyksen
kahvitushommia hoidellessa konsertin alkupuoli jäi vähemmälle huomiolle, mutta
jotain sentään kuului kyökin puolellekin sekä kitaraorkesterin että
kamariorkesterin soitosta. Käsiohjelmassa luvattu monipuolinen ohjelmisto
todellakin toteutui.
Väliajan jälkeen nautimme
irlantilaisesta sarjasta harmonikkaorkesterin voimin. Vannoutuneena
irkkumusafanina en olisi uskonut, että ilman tinapilliä tai viulua voidaan
päästä niin elävästi vihreän saaren tunnelmaan. Saarelta palattiin vielä Reijo
Ahosen luotsaamana rymisten takaisin Taikatalveen (Nightwish).
Illan kruunasi suuren
maailman malliin soittanut Sibop Big Band, joka svengasi loistavasti yhteen.
Solisti Emmi Nieminen tulkitsi sielukkaasti niin Randy Crawfordin Streetlifen
kuin Norah Jonesin Don’t know whyn. Encoressa saimme nauttia kuulemma perinteisestä
soolomittelöstä, kun Roni Ylhäinen revitteli kitarallaan ja Juha Mäkinen
tenorisaksofonillaan. Onneksi bändin johtaja Jukka Pitkänen vihelsi pelin
poikki, jotta yleisö pääsi lopulta kotiinkin - muuten ei olisi malttanut.
Mistä näitä upeita nuoria soittajia kasvaa?
Mistä näitä upeita nuoria soittajia kasvaa?
Teksti: Jaana Lamberg